Jos blogin nimi hattarahermo kuvastaa lähinnä sitä kuinka pitkäjänteinen oon, niin tänään oon ollut varsinainen raivohattara, jonka äLLä väänsi raivomakkaraksi (taisi tällä viitata äidin peilikuvaan :D). Tää taitaa nyt olla niitä päiviä, kun aamusta asti kaikki menee penkin alle. Jos tuolle mukelolle vain saisi jostain lisäkorvat ostettua, mä hankkisin sellaiset ihan heti. Valitettavasti niitä ei ole, joten eiköhän meillä jatketa harjoituksia. Ei sillä, mä hankkisin lisähermot jostain ihan heti, jos niitä olisi saatavilla.
Mutta maailman parhainta tässä on se, että onneksi mun ongelmat on vaan tämän suurusia. Ei mitään maata mullistavia, vaan ihanan arkipäiväisiä. Plussaa on sekin etten mä taida olla ainut äiti, joka painii uhmaikäisen, no, uhman ja omien (huonojen) hermojensa kanssa. :)
Jos kuitenki vähän piristäviä instagrammi kuvia tähän väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti